Kesän tuoja

Mammonpuro saa alkunsa Mammonlähteestä, ja lopulta se yhtyy Rotimojokeen joka vie vedet Salahmin järveen. Mammonpuroon myös purkautuu pohjavettä Kupulanharjusta.

Jännityksen täyttämänä laskeudun jyrkkää rinnettä kohden Mammonpuroa. Jännityksen syy liittyy siihen, ovatko rentukat jo puhjenneet kukkaan. Mennyt yö on ollut kylmä, jopa pakkasasteinen, joten pieni epäilys on mielessä rentukoiden suhteen. Alkuosaltaan Mammonpuro virtaa kahden peltoalueen välissä notkossa, ja tämä alue onkin jotain muuta kuin puroa. Kanadan majava on tehnyt alueella ahkerasti työtä, ja muuttanut alueen oman näköisekseen.

Luulen, että ilo väikkyy silmissäni, kun huomaan että rentukat loistavat mitä komeimmin. Minulle rentukka on kesän tuoja. Rentukat tykkäävät tästä osasta Mammonpuroa, joka on laajaa avovetistä suistoaluetta. Pitää harkiten miettiä kulkureitti näiden kauniiden keltapilkkujen tykö. Eikä kyse ole pelkästään omista kuivista vaatteista, vaan myös luonnon ekosysteemin huomioimisesta.

Käännän objektiivin kohden iloisia rentukoita, joiden taustana on majavan vaikuttava patorakennelma. Voi sanoa, että tässä kauneus ja karuus luovat yhdessä sykähdyttävän kokonaisuuden.

Olen uppoutunut tarkastelemaan kuvia kameran näytöltä, kun kuulen molskahduksen. Aistini terävöityvät huippuunsa. Nostan katseen kohden vesialuetta, ja huomaan kuinka sileä tummakarvainen selkä halkoo vettä. Tajuan oitis mikä eläin on kyseessä. Majava lipuu noin kolmen metrin päähän ja kurkkaa liejuvallin yli outoa kulkijaa. Siitä se sitten jatkaa hieman eteenpäin, ja käy haukkaamassa posket täyteen maa-ainesta. On sykähdyttää seurata luontokappaleen verkkaista liikehdintää takaisin omiin oloihin. Ajallaan vetäydyn hissukseen takaisin kuivalle maalle, ja istahdan lähimmälle maapuulle muistelemaan verekseltään kohtaamista.

Olen jälleen kulun päällä, ja nyt Mammonpuro esittäytyy todellakin lähdepurona metsän halki virratessa. Tulen kohtaan, jossa on pieni suvanto. Istahdan kiireemmän ajaksi, ja uppoudun henkisesti puron solinaan. En tiedä olinko horroksessa, mutta hetki sitten minua tummana katsonut lähdesuvanto katsoo nyt kultaa hohtaen. En salaa itseltäni, en luonnolta liikutustani. Ja vielä joutsenet, taivaan valkosiivet tervehtivät ylitse lentäessä.

•